8-11.12

ELIKKÄ! 8-11.12 oltiin Valle D'Aostossa! Aosta on pohjoinen alue Italian, Ranskan ja Sveitsin rajalla vuoristossa. Ja myö mentiin sinne laskettelemaan!

Pikkasenko oli halleluja!-fiilis, kun tästä alettiin puhua! En oo ikinä lasketellu kunnon vuoristossa, ja olin luopunut toivosta nähdä minkäänlaista lunta koko vuonna. Mikä ihana helpotuksen tunne, kun kuulin, että päästäisiin jonnekin, missä on lunta!

... On lunta ja on lunta... Tai, siis olihan sitä sitten vuorilla, 20 senttiä. Ihan hyvin siis! Ei meiän hotellin lähistöllä kyllä ollu muuta kuin jäätä. Meinasin masentua jo hotelliin saapuessa, onneksi ei sentään. Ja joku neropatti oli muuten laittanut välkkyvät jouluvalot jokaiselle parvekkeelle, ei tuplaverhotkaan oikein meinannu peittää niitä. Nukkuminen oli vähän vaikeaa, varsinkin kun hostserkkuni ja minä jouduttiin jakamaan yhteinen kahden hengen sängy ja hän olikin vähän pyörivämpi kaveri. Heräsin monesti siihen, että joku kuorsasi korvani vieressä, kaikki kolme peittoa oli varastettu ja olin tippumassa lattialle. Siitä onneksi selvisi repimällä kaikki peitot sillä kertaa minulle, ottaen oman tyynini hänen päänsä alta pois ja työntäen hänet pois.

Mites sitten se laskettelu? PERUNA, siellä oli kuuma! Naurettavaa. Kun lähdettiin kotoa, hostäiti vielä tarkisti, että miulla oli kaikki lämpimimmät vaatteet mukana, mukaanlukien XL-kokoa oleva toppatakki. Vielä hotelliltakin lähtiessä luotin siihen, että huipulla tuulisi ja miulle tulis oikeesti kylmä!

... Huipulla (3500m) oli -5 astetta...

Okei, miulla oli siis kuuma kokoajan! Kahtena päivänä käytiin laskettelemassa, ja vaikka toisena päivänä yritin olla viisaampi ja pistin vähemmän päälle, ei se helpottanut. Ja, no, hostserkkuni hytisi kylmästä kokoajan. Hänellä oli kolme pitkää paitaa plus takki. Rakastan sitä, että olen suomalainen.

Mutta siellä oli loppujenlopuksi todella kivaa! Näkymät oli jatkuvasti henkeä salpaavia, vaikka aurinko silmiin paistoikin ja 20min alasmenot oli huippuja! Se kyllä tarkoitti 45min ylösnousua ensin... Ajat on melkein tarkkoja, sillä miulla oli kokoajan MP3 korvassa, siitä oli helppo laskea kappaleilla aikaa.

Juu, Valle D'Aosta ja Valtournanche. Voisin käydä uusiksikin!

Viimeisenä päivänä sitten mentiinkin jouluostoksille. Se-oli-helvetillistä. Hostäidillä oli tarve juosta jokaisessa vaatekaupassa, tai ainakin niiden ikkunoita tutkimassa, hostserkun juostessa perässä, minä ja hostisä kaukana perässä suunnilleen yhtä kärsivinä. Ja sitten jos mie halusin mennä jonnekin, niin ne vaan tuli seisomaan siihen ikkunalle, ja lähti sitten jatkamaan eteenpäin. Olin sellai: "Täh? Ai ei? Mut-... Mie...! Voi herraperuna..." Ja sitten takaisin perään. Kolme tuntiako tätä jatkui? Päästiin lopulta takaisin autolle med 20 kassillista tavaraa. Minä, hostisä ja -serkku oltiin jouduttu kantajiksi. Tuli pikkasen miehinen olo.

Etkö usko? Okei, esimerkki: Oltiin yhdellä kujalla, jonka molemmilla puolilla oli näyteikkunoita. Toisella puolella oli vaatekauppa, näyteikkunat täynnä aletuotteita ja toisella sellainen yleistavarakauppa, näyteikkunoissa sveitsiläisiä puukkoja. Nyt saat vaativan tehtävän: Aseta minut ja hostäiti katsomaan jompaa kumpaa näyteikkunaa.

Ei ole noin vaikeaa! Voin jopa antaa vinkin: Emme ole samalla puolella.

Ihan tosi? Et ole tosissasi. Tietenkin olin puukkojen puolella! Oli muuten pirun hienoja, eikä ois ollu kalliitakaan!... Mutta sitten meiän piti mennä vaatekauppaan...

What a world, what a world!

... Ei ihme, ettei miun ja hostäitini maailmat ihan mene yksiin..