Näppärimmät on varmaan taas jo lukenu netistä, että Italiassa oli taas tänään maanjäristys. Oikeastaan yllä oleva kartta näyttäisi, että niitä oli kuusi! Minulle asti tuntui kaksi ja siitähän se hauskuus taas alkoi.
Eli, eka tunti, oikeastaan koulupäivän toka tunti (mutta olen pahis ja tulen vasta tokalle tunnille), matikkaa. Mie saavun luokkaan (-myöhässä-) ja huomaan kauhukseni, että näähän tekee koetta. Ehdin istua paikalleni ja silloin kaikki menikin yllättäen sekaisin. Joku kiljas: "TERRAMOTO!", maanjäristys. Kaikki alko höpöttää, osa yritti lähteä pois luokasta, mie istuin paikallani ja ihmettelin, että mitä täällä tapahtuu, mie en nimittäin tuntenut maanjäristystä. Lopulta miekin kuulin sen huudon yli hieman jyrinää, mutta siihenhän se sitten loppui.
Meni noin viisi minuuttia, kun oppilaat yritti vakuuttaa opettajaa, et mein pitäs lähteä ulos ja sitten sireeni alko soida. Eli poistukaa hetimiten. No, me poistuimme ja odottelimme sitten molemmat kaksi koulua koulun ulkopuolella lopputunnin. Muuta ei tapahtunut ja saimme käskyn siirtyä sisälle.
Biisi: Lumi teki enkelin eteiseen - Hector
Toinen tapahtui historian ja italiantunnin välillä. Nää on periaatteessa kaksoistunnit, joten en ihan tiedä kummalla puoliskolla alkoi tärähtely. Mie olin kuitenkin lepuuttamassa silmiäni, joten olin rähmälläni pöydän päällä ja siinä tuntee ihan hyvin jos vaikka joku juoksee käytävällä. Joten minä tunsin tämän järistyksen ensimmäisenä luokastani ja muut seurasivat yhden hetken myöhemmin. Sireeni ei alkanut soida ja muutkin luokat olivat suhteellisen rauhallisia - ja tämä oli heikempi - joten poistuimme vain kymmeneksi minuutiksi opettajan omalla luvalla ja rehtori tuli sitten myöhemmin hätyyttelemään meidät takaisin. Sitten sekin sähläys loppui ja lähdimme kotiin.
Biisi: Mandoliinimies - Hector (miksi kuuntelen vain Hectoria tänään!?)
Noh, siinä se seikkailu. Mitäs muuta tässä olisi tapahtunut.
Sunnuntaina kävimme AFS:n kanssa Genovassa, eli Ligurian pääkaupungissa. Kävimme kurkistamassa Euroopan suurinta akvaariota vai mikä se onkaan suomeksi... Ja ei kyllä ollut näkemisen arvoinen. Mutta oli meillä sentään hauska päivä muiden vaihtareiden kanssa! Näemme toisemme myös viikonloppuna, sillä meillä on end-of-stay-leiri! Viiden päivän tiukka puristus, jossa keskustellaan taas vapaaehtoisten kanssa ja leikitään varmaan lisää suuteluleikkejä. Jokainen on odottanut tätä nyt jo pitkään!
Sitten onkin enää kuukausi jäljellä. 8.7. Olisi kotiinpaluu. Tästä keskusteltiinkin jo muiden vaihtareiden kanssa, miten viimeisenä päivänä istutaan kaikki 400 ulkona leirillä (meillä on Roomassa viimeinen leiri, joka kestää siis päivän) ja itketään jokaisen bussin perään joka lähtee ajamaan lentokentälle. Se tulee olemaan nostalgista, koska syyskuussa teimme saman asian, mutta emme itkeneet vaan tervehdimme jokaista tulijaa!
Äääh, höpötän taas turhia. Lämmintä on btw +30!
