Juhannusta- ko?

Italiassa ei vietetä juhannusta.

Noin sainpas sen sanottua! Nyt kerron miksi.

Suunnilleen samaan aikaan kun Suomessa juhannus, Italiassa alkaa kesä. Tämä taas tarkoittaa suunnilleen sitä, että viimeisimmän viikon +35 lämpötilat olivat kevättä. Joten jos olisin täällä vielä kuukauden, paahtuisin pahemmin. Nyt kyllä näyttää siltä, että saadaan helpostusta helleaaltoon ja yöstä saattaa sataa vettä.

Mikä riemun päivä tänään olikaan kun sain viimeinkin todistuksen! Tai... Jonkin vastaavan. Se on luultavasti jonkinlainen todistus vain meille vaihtareille, sillä siinä keskityttiin enemmänkin siihen, miten kieli- ja sosiaaliset taitoni olivat parantuneet, ei niinkään siihen mitä olin oppinut vuoden aikana itse koulussa. Katsotaan mitä saisin tästä suomennettua.

Arvosteluasteikko on 1-5, viitonen on paras;

Suhtautuminen uusiin tilanteisiin _ 5
Koulun sääntöjen noudattaminen _ 5
Käyttäytymisetiketin noudattaminen _ 5
Uusien kulttuurien hyväksyminen _ 5
Luokan elämään osallistuminen _ 5
Muiden mielipiteiden kuunteleminen _ 5
Vastuunottaminen _ 5
Tuntee oman kulttuurinsa _ 5

Italin puhuminen (kotiläksytyyliin) _ 4
Italian kirjoittaminen (samaan tyyliin) _ 3
Italian puhuminen _ 3
Italian kirjoittaminen _ 2
Harjoittaminen ja käyttäminen tiettyjä kieliä _ 3 (täh?)
Kyky tehdä itsenäisiä tehtäviä _ 4
Itsekseen työskentely _ 3
Kotitehtävien tekeminen _ 3

Ja... Nyt menee kyllä vaikeaksi suomentaa, mutta otetaan tuo viimeinen mikä hämmensi koko perhettä:
Oppilasslangi _ 2

Annteekssssi, mutta mikä tuo viimeinen on olevinaan? En todellakaan osaa puhua oppilasslangia, mikä lie onkaan.

Okei, sitten jokaisesta opiskellusta aineesta tuli kirjoitettu palaute. Yritän taas suomentaa pääpiirteet, mutta voi olla etten ymmärrä käsialoista mitään.
Italia: Oppilas on ollut tunneilla positiivisella asenteella ja on näyttänyt kiinnostustaan kyseiseen aiheeseen. Parantanut kielitaitoaan ja kirjoittanut hyväksyttäviä aineita.
Englanti: Erityisen hyvä puhujana ja kirjoittamaan, kykenee suoriutumaan annetuista tehtävistä ilman opastusta. Kielitaito erityisen hyvä.
Espanja: Oppilas on osoittanut kiinnostusta kieleen ja kykenee suoriutumaan kirjoitetuista tehtävistä.
Matikka: Oppilas ei ole osoittanut kiinnostusta aiheeseen, eikä ole tehnyt mitään tunneilla (näin lyhyesti suomennettuna!)
Geografia: Oppilas on osoittanut kiinnostusta aiheeseen ja on osoittanut gadhfiafaf adfjaijfa vasjviajvalkvfa (en saa selvää käsialasta O_o)
Taidehistoria: Oppilas on osoittanut kiinnostusta aiheeseen ja kielivaikeuksista huolimatta on yrittänyt parhaansa.
Liikunta: Osallistunut ahkerasti tunneille ja jotain positiivista.

Pääasiassa siis hyväksyttävä todistus. Matikka ei yllätä lainkaan, sillä en ymmärtänyt alkuunkaan mistä tunneilla puhuttiin. Viimeisestä kokeesta tuli kuitenkin vitonen ja sillä pääsin tästä aiheesta lävitse (ei puhuta siitä, miten se meni hieman 1 risti 2-tyyliin...) Espanjasta pelkäsin pahempaa murskausta, mutta pääsin näköjään hyväksytysti lävitse ja viimeisestä esseen rääpäleestähän tuli muuten seiska. Seiska oli miun luokalla kasi plussan arvoinen, joten muut luokkani tytöt tuijottivat sitä numeroa pitkään - hekö saisivat tuollaisia espanjasta? Haha.

Mutta nyt on koulukin ihan virallisestivirallisesti ohitse. Ostin tänään muuten viimeiset tuliaiset, tämän enempää kukaan ei tule saamaan, hahaha! Eikun... On siellä vielä yksi henkilö joka ei ole omaansa vielä tavaroideni joukkoon saanut, mutta hän onkin niin helppo, että minulla ei ole mitään kiirettä sen tuliaisen kanssa!

Ja vanhempani tulevat huomenna Italiaan! Saapi nähdä miten ensi viikko sujuu kun hekin ovat viimein kuvioissa (moi!), mutta on tätä jo odotettukin koko vuosi. Sitten jäljellä on yksi viikko ja se tarkoittaa pääasiassa sitä, että joka päivä pitää tavata joku ja hyvästellä! Huih, siinä sitten itketään...

Nyt on hyvä aika ruveta tekemään ei mitään henkevää. Arrivederci!

3 -1

Biisi: Tunnen elus end - Ott Lepland

Ihan heti aluksi otan esille tämän tärkeimmän asian: Lämmintä +35, viime yönä nukkuminen peiton kanssa kävi jo mahdottomaksi ja koko Italia on rannalla tällä hetkellä (miinus minä ja hostsisareni, sillä hän opiskelee eikä minua huvita mennä yksin sinne meduusojen keskelle)

Jäljellä on suunnilleen tasan kolme viikkoa miinus yksi päivä

Biisi: A thousand miles - Vanessa Carlton

Koulun päättymisestä on jo viikko, mutta ei kai siitä ole liian myöhäistä kirjoittaa. Samaan aikaan kun Suomessa oppilaat istuvat kevätjuhlan lävitse ja kuuntelevat kun rehtori toistaa vuodesta vuoteen samat asiat + saadaan todistukset ja päästään vapaalle, ysiluokkalaisille ilmoitetaan oppivelvollisuuden päättymisestä, abit julistetaan ylioppineiksi ja muuta hyvin virallista, mutta Italiassa... En osaakaan kertoa yleisesti, kerronkin vain meidän kouluistamme:

Suunnilleen lukuvuoden puolessa välissä viereisen koulun oppilas kuoli kolarissa. Tämän johdosta viimeisenä päivänä meidät käskettiin laittaa valkoinen paita päälle ja kirjoittaa tämän henkilön nimi paitaan kunnianosoituksena (jos ei tätä tehnyt, ei ollut mitään asiaan kouluun viimeisenä päivänä!) Viimeinen päivä ei muuten sujunut lainkaan kuten Suomessa, sillä menimmekin kentälle katsomaan jalkapalloa ja kunnioittamaan kuollutta poikaa erinäisin teoin. Ja pakko myöntää, vaikka kivisydäminen olenkin enkä tätä henkilöä ollut ikinä nähnyt, minun lähistölläni kukaan ei itkenyt yhtä kovasti kuin minä..

Eikä saatu edes todistuksia. Miun pitää kuulemma käydä koululla keskiviikkona/torstaina kyselemässä sen perään, että saan jotain näytettävää Suomeen.

Muuten täällä ei oikeastaan tapahdukaan mitään. Olen yrittänyt kysyä italialaisilta, että miten täällä vietetään kesää, mutta saan vastaukseksi vain: "Mennään merelle", mitä jos minä olen korviani myöten täynnä jo merelle menemistä, mitä muuta tässä maassa voi tehdä? "Mene merelle?" ARGH!
Sisko: "Mitä teet yleensä kesäisin?"
Italialainen: "Menen merelle."
Sisko: "Mistä pidät kesässä?"
Italialainen: "Merestä!"
Sisko: "Mitä aiot tehdä ensi viikolla?"
Italialainen: "Menen uimaan~!"
Sisko: "Mitä teit viime viikolla?"
Italialainen: "Olin merellä!"

Lopputulos: Italialaiset ajattelevat kahta asiaa: Syömistä ja merta!

Sisko: "Hei, voitko tavata tänään?"
Italialainen: "En tiedä, minun pitää syödä." Ja ei, tämä ei ole vain vitsi, mie oon oikeasti saanut juuri tämän vastauksen kun olen kysynyt jotakuta ulos. Kuka vielä ihmettelee miksen mene ikinä kenenkään kanssa kaupungille!?

Hyvä on, yksi poikkeustapaus on jalkapallo ja ensimmäistä kertaa elämässäni kiitän tämän lajin olemassaolosta, sillä sen ansiosta tänä kesänalkuna on tapahtunutkin jotain jännittävämpää kuin meeduusat! Eräs kaverini kutsui minut nimittäin pelaamaan tätä raivostuttavaa kansallislajia ja vaikka meidän joukkue hävisikin, he kutsuivat minut tälle viikolle uudestaankin ja todellakin aion mennä! Mitä nyt joku vuosi nakki ja makkara italialaiset sanoivatkin minulle, etten saisi enää ikinä tätä lajia harrastaa, mutta no, oli se ihan hauskaa illanviettoa.

JA HAH, RUOTSI HÄVIS ENGLANNILLE! (mitä, olen seurannut jalkapallon emmää... Ei, en ole saanut auringonpistosta vieläkään.)

Biisi: Pear Jam - Big Fish (elokuvan loppubiisi)

Tämän päivän suunnitelmissa on mennä sanomaan hyvästit amerikkalaiselle kaverilleni joka lähtee kotimaahansa keksiviikkona. Sitä ennen kuitenkin odotetaan, että ensin syödään perheen kanssa *lyö päänsä pöytään* ja sitten päästään hankkimaan junalippuja... Ruokailua odotellessa, tässä teille kuva yökkösestä joka tykkäsi minun kädestäni (: Arrivederci~!