tiistai 17. huhtikuuta 2012
Yleinen kymysys~
Hei sinä, joka tätä luet. Muistatko aikaisempaa taustakuvaa? Sitä, jossa oli lentokoneen siipi. Se oli nätti, tiedän, mutta päätin päivittää. Mitä mieltä olet tästä?
On aikaa ja aurinkoa
Kesä on tulossa!
Sanovat, että kevätkuukaudet on täällä sään kannalta hullua. Välillä sataa, eikä mitenkään vähän vaan joku kaataa ämpäreillä vettä niskaan. Tunnin päästä lämpöasteet nouseekin sitten yli kahteenkymmeneen ja ruskettuminen jatkuu.
Tänään olen jo kauhistellut synkkiä myrskypilviä ja nauttinut lämpimästä kevätsateesta, mutta nyt on taas aurinkoista ja myrskypilvet on vaihtunu pieniin hattarapaloihin. Hassu sää.
Opin tänään uusia asioita tästä alueesta. Edellinen hostperhe kyllä jaksoi viedä minut katsomaan muita paikkoja, kuten Slovakian ja Unkarin, mutta mitä opin heiltä tästä alueesta? Apua, tätä pitikin miettiä! Okei, opin heiltä, että Ligurialaiseen ruokapöytään - no, pizzan kanssa - kuuluu Farinata niminen... Ruokajuttu... Mitä yleensä myydään pizzapaikoissa ja se sopii hyvin alkupalaksi! En tiedä mitä tämä sisältää.
Noin, nyt on leikitty kuvillakin ihan näin välillä.
Italia onkin ruuan kanssa hauska paikka, sillä jokaisella alueella on omat ruokansa. Miun piti ehkä puhua tässä päivityksessä tästä päivästä ja valittaa lisää entisestä perheestä, mutta miusta tuntuu, että ruoka on paljon kiinnostavampi asia.
Okei, eli, Liguriassa syödään farinataa. Itte en aluksi pitäny, mut nyt oon jo meinannu ittekin ostaa sitä - päädyin kyllä tuttuun turvalliseen Margerita-pizzaan, koska se vaan on hyvää! Ligurialaista on myös, tada da daadaadaa TADDADAA: Pesto! Niin, se vihreä mönjä! Tän mie tiiän mitä se luultavasti on: Öljyä, basilikaa ja pähkinöitä. Alunperin se tehtiin juuri tietyistä pähkinöistä, joita sai vain jostain täältä Ligurian alueelta, mutta nykyään siihen käytetään monia eri pähkinöitä. Itse olen tunnistanut ainaki cashew-pähkinät... Koska cashewit on hyviä!
Ja koska mie olen jo ehtinyt unohtaa, mitä muuta hyvää tällä alueella tehdään, mie höpötän pizzasta. Kaikki tykkää pizzasta, eikös vain? Jopa mie opin jossain välissä sitä syömään, vaikka aluksi juoksin kyllä karkuun. Ja jokainen osaa mainita oman lempipizzansa. Mikä on siun? Mexicana? Napolitana? Margherita? Vai jokin lähipizzeriasi erikoinen?
Miun on ehdottomasti Margherita. Suomalaiset aliarvostaa tätä mitätöntä pizzarassua, joka ei sisällä oikein mitään muuta kuin pohjan, tomaattimurskan ja juustonsa. Mutta monet eivät tiedä - ja monet kanssa tietävät! - että margherita oli ensimmäinen pizza! Hyvä on, kun menet wikipediaan, näet, että pizzoja oli eri muodossa kautta historian, mutta margherita tunnustetaan ensimmäiseksi. Enyhoo, se muodostuu kolmesta tärkeästä aineksesta: Basilikasta, mozzarellasta ja tomaateista. Ja minkä maan lippu tulee näistä väreistä? Arvasit väärin, se ei ole Meksiko. ITALIAN! Olipas se vaikea arvata...
Ja hei, kuka pitää pizzoista kuten Americana tai Mexicana, ainakin kotipizzan tyyliin? Tai suomeksi niistä pizzoista, joihin tungetaan ananasta? Hyviä, eikö vain? Miun mielestä ananas soppii pizzaan tosi hyvin!
Italialaiset ei ole tästä samaa mieltä! Olen käynyt täällä ollessani yli kolmessakymmenessä pizzeriassa (... Ja joka kerta tilannut margheritan...) ja yhdessäkään pizzassa ei ole käytetty ananasta! Italialaisille on outo ajatus käyttää ananasta pizzassa. Ranskalaisia perunoita? Täysin normaalia! Banaania? Menee! Mutta että ananasta? Hulluja nuo suomalaiset! Ananas on jälkiruokaa.
Itte tehdessäni ananas kyllä kuuluu pizzaan! Ja sillä sipuli, eikun siis ananas.
Okei, olenko höpöttänyt nyt jo tarpeeksi. Jos mie vaan lisään kuvan miun lempparipizzasta ja tekisin sitten jotain muuta. Arrivederci!
Sanovat, että kevätkuukaudet on täällä sään kannalta hullua. Välillä sataa, eikä mitenkään vähän vaan joku kaataa ämpäreillä vettä niskaan. Tunnin päästä lämpöasteet nouseekin sitten yli kahteenkymmeneen ja ruskettuminen jatkuu.
Tänään olen jo kauhistellut synkkiä myrskypilviä ja nauttinut lämpimästä kevätsateesta, mutta nyt on taas aurinkoista ja myrskypilvet on vaihtunu pieniin hattarapaloihin. Hassu sää.
Opin tänään uusia asioita tästä alueesta. Edellinen hostperhe kyllä jaksoi viedä minut katsomaan muita paikkoja, kuten Slovakian ja Unkarin, mutta mitä opin heiltä tästä alueesta? Apua, tätä pitikin miettiä! Okei, opin heiltä, että Ligurialaiseen ruokapöytään - no, pizzan kanssa - kuuluu Farinata niminen... Ruokajuttu... Mitä yleensä myydään pizzapaikoissa ja se sopii hyvin alkupalaksi! En tiedä mitä tämä sisältää.
Noin, nyt on leikitty kuvillakin ihan näin välillä.
Italia onkin ruuan kanssa hauska paikka, sillä jokaisella alueella on omat ruokansa. Miun piti ehkä puhua tässä päivityksessä tästä päivästä ja valittaa lisää entisestä perheestä, mutta miusta tuntuu, että ruoka on paljon kiinnostavampi asia.
Okei, eli, Liguriassa syödään farinataa. Itte en aluksi pitäny, mut nyt oon jo meinannu ittekin ostaa sitä - päädyin kyllä tuttuun turvalliseen Margerita-pizzaan, koska se vaan on hyvää! Ligurialaista on myös, tada da daadaadaa TADDADAA: Pesto! Niin, se vihreä mönjä! Tän mie tiiän mitä se luultavasti on: Öljyä, basilikaa ja pähkinöitä. Alunperin se tehtiin juuri tietyistä pähkinöistä, joita sai vain jostain täältä Ligurian alueelta, mutta nykyään siihen käytetään monia eri pähkinöitä. Itse olen tunnistanut ainaki cashew-pähkinät... Koska cashewit on hyviä!
Ja koska mie olen jo ehtinyt unohtaa, mitä muuta hyvää tällä alueella tehdään, mie höpötän pizzasta. Kaikki tykkää pizzasta, eikös vain? Jopa mie opin jossain välissä sitä syömään, vaikka aluksi juoksin kyllä karkuun. Ja jokainen osaa mainita oman lempipizzansa. Mikä on siun? Mexicana? Napolitana? Margherita? Vai jokin lähipizzeriasi erikoinen?
Miun on ehdottomasti Margherita. Suomalaiset aliarvostaa tätä mitätöntä pizzarassua, joka ei sisällä oikein mitään muuta kuin pohjan, tomaattimurskan ja juustonsa. Mutta monet eivät tiedä - ja monet kanssa tietävät! - että margherita oli ensimmäinen pizza! Hyvä on, kun menet wikipediaan, näet, että pizzoja oli eri muodossa kautta historian, mutta margherita tunnustetaan ensimmäiseksi. Enyhoo, se muodostuu kolmesta tärkeästä aineksesta: Basilikasta, mozzarellasta ja tomaateista. Ja minkä maan lippu tulee näistä väreistä? Arvasit väärin, se ei ole Meksiko. ITALIAN! Olipas se vaikea arvata...
Ja hei, kuka pitää pizzoista kuten Americana tai Mexicana, ainakin kotipizzan tyyliin? Tai suomeksi niistä pizzoista, joihin tungetaan ananasta? Hyviä, eikö vain? Miun mielestä ananas soppii pizzaan tosi hyvin!
Italialaiset ei ole tästä samaa mieltä! Olen käynyt täällä ollessani yli kolmessakymmenessä pizzeriassa (... Ja joka kerta tilannut margheritan...) ja yhdessäkään pizzassa ei ole käytetty ananasta! Italialaisille on outo ajatus käyttää ananasta pizzassa. Ranskalaisia perunoita? Täysin normaalia! Banaania? Menee! Mutta että ananasta? Hulluja nuo suomalaiset! Ananas on jälkiruokaa.
Itte tehdessäni ananas kyllä kuuluu pizzaan! Ja sillä sipuli, eikun siis ananas.
Okei, olenko höpöttänyt nyt jo tarpeeksi. Jos mie vaan lisään kuvan miun lempparipizzasta ja tekisin sitten jotain muuta. Arrivederci!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Tilannepäivitys
Nyt taitaa olla oikea hetki kertoa, mitä tässä viime viikkoina on tapahtunut, kun olo ei ole enää tuohtunut!
Joskus tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa ei vaan pärjää. Ajatusmaailmat menee ristiin niin elämisessä, pukeutumisessa, puhumisessa, puhumattomuudessa ja siinä, minkälainen toisen ihmisen pitäisi olla. Hiljalleen toisen "epäluonnollisuudet" alkaa ärsyttää enemmän ja enemmän ja kun tunteita ei saa purettua pois, ne kasaantuvat. Lopulta ihminen, joka alkaa ärsyttää, ärsyttää jokaisessa asiassa, mitä hän tekee. Rupeat ottamaan huomioon jokaisen asian tästä henkilöstä ja ne kaikki ärsyttävät sinua: Tapa, miten hän syö, miten hän niistää nenänsä ja kaikki loputkin. Lopulta et näe tässä henkilössä enää mitään hyvää.
Näin valitettavasti kävi minulla ja hostperheelläni. Ex-hostperheelläni. He alkoivat ärsyyntyä kaikesta: Siitä, että en puhunut paljoa (Ei minun tarvitse kokoaikaa olla puhumassa), asioista, joista puhuin kun puhuin, siitä, että halusin mennä ajoissa nukkumaan, etten joinain iltoina halunnut syödä yhtä paljon kuin edellisinä (... Miksi joka ilta pitää syödä niin paljon, että tulee paha olo?), että en osannut italiaa, että vihdoin olin oppinut italiaa, että olin iloinen, että olin surullinen, että olin paniikissa... Kaikesta, mitä olin, he suuttuivat.
Viimeinen pisara meille kaikille oli se, että mielipiteemme pukeutumisesta ei sopinut yksiin. Minua ei haittaa, vaikka pitäisinkin vaatteita, joissa on reikä, mutta taas heille tämä on täydellinen esimerkki siitä, etten kunnioittanut heitä. Niinpä viime viikolla koko päivän tappelemisen jälkeen ilmoitin ensin AFS:lle, etten halua enää asua tässä perheessä ja sitten sain ex-hostperheeni ymmärtämään saman pitkän keskustelun jälkeen. Heti seuraavana päivänä kävimme pitkän keskustelun myös AFS:n kanssa, ja kun oli selvää, että kukaan ei enää halunnut minun asuvan siinä talossa, sain lähteä pois.
Mitä siis nyt? Odottelen sijaisperheessä kunnes minulle löydetään uusi perhe. Kuulemma mielellään jokin, jossa olisi hostsisaruksia (mitkä tästä edellisestä perheestä puuttuivat) ja jotka mahdollisesti olisivat hostanneet ennenkin, ettei uuden ihmisen talossaolo tulisi järkytyksenä, kuten edellisille. Ja jotka toivottavasti myös ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä kaikesta (ex-hostäitini piti shoppailusta. Shoppailu saa minut voimaan pahoin. He pitivät vähäactionisista draamaleffoista, joissa ei ollut magiaa, minä paljoactionisista fantasialeffoista! He halusivat mennä samaan suuntaan, kuin kaikki muutkin, minä halusin tehdä omat reittini ja kierrellä oman pääni mukaan. Mielipiteemme erosivat kaikessa! (: )
Mitä minulle nyt sitten kuuluu? Olenko ihan kunnossa?
OLEN!
Vihdoin minusta on alkanut tuntua, että olen Italiassa ja olen elossa! Nyt minua ei enää pakoteta mihinkään, kuten syömään. Olen saanut käydä nukkumaan ihmistenaikaan ja oikeastaan aiemminkin eikä minulle ole suututtu siitä. Ja jos minä jotain olen tämän viikon aikana ollut, olen ollut /onnellinen/. Edellisessä perheessä elettiin joka päivä kellon mukaan: Tähän aikaan syödään, tähän aikaan nukutaan, tähän aikaan syödään taas, tähän aikaan mennään jonnekin. Nyt elämä on ollut viikon aikana vapaampaa: Olen uskaltanut vihdoin mennä oman kelloni mukaan kaupungille ja vierailemaan muuallekin ilman pelkoa siitä, että minulle suututtaisiin. Koulukin alkoi heti sujua paremmin.
Joten minulle kuuluu hyvää! (:
Joskus tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa ei vaan pärjää. Ajatusmaailmat menee ristiin niin elämisessä, pukeutumisessa, puhumisessa, puhumattomuudessa ja siinä, minkälainen toisen ihmisen pitäisi olla. Hiljalleen toisen "epäluonnollisuudet" alkaa ärsyttää enemmän ja enemmän ja kun tunteita ei saa purettua pois, ne kasaantuvat. Lopulta ihminen, joka alkaa ärsyttää, ärsyttää jokaisessa asiassa, mitä hän tekee. Rupeat ottamaan huomioon jokaisen asian tästä henkilöstä ja ne kaikki ärsyttävät sinua: Tapa, miten hän syö, miten hän niistää nenänsä ja kaikki loputkin. Lopulta et näe tässä henkilössä enää mitään hyvää.
Näin valitettavasti kävi minulla ja hostperheelläni. Ex-hostperheelläni. He alkoivat ärsyyntyä kaikesta: Siitä, että en puhunut paljoa (Ei minun tarvitse kokoaikaa olla puhumassa), asioista, joista puhuin kun puhuin, siitä, että halusin mennä ajoissa nukkumaan, etten joinain iltoina halunnut syödä yhtä paljon kuin edellisinä (... Miksi joka ilta pitää syödä niin paljon, että tulee paha olo?), että en osannut italiaa, että vihdoin olin oppinut italiaa, että olin iloinen, että olin surullinen, että olin paniikissa... Kaikesta, mitä olin, he suuttuivat.
Viimeinen pisara meille kaikille oli se, että mielipiteemme pukeutumisesta ei sopinut yksiin. Minua ei haittaa, vaikka pitäisinkin vaatteita, joissa on reikä, mutta taas heille tämä on täydellinen esimerkki siitä, etten kunnioittanut heitä. Niinpä viime viikolla koko päivän tappelemisen jälkeen ilmoitin ensin AFS:lle, etten halua enää asua tässä perheessä ja sitten sain ex-hostperheeni ymmärtämään saman pitkän keskustelun jälkeen. Heti seuraavana päivänä kävimme pitkän keskustelun myös AFS:n kanssa, ja kun oli selvää, että kukaan ei enää halunnut minun asuvan siinä talossa, sain lähteä pois.
Mitä siis nyt? Odottelen sijaisperheessä kunnes minulle löydetään uusi perhe. Kuulemma mielellään jokin, jossa olisi hostsisaruksia (mitkä tästä edellisestä perheestä puuttuivat) ja jotka mahdollisesti olisivat hostanneet ennenkin, ettei uuden ihmisen talossaolo tulisi järkytyksenä, kuten edellisille. Ja jotka toivottavasti myös ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä kaikesta (ex-hostäitini piti shoppailusta. Shoppailu saa minut voimaan pahoin. He pitivät vähäactionisista draamaleffoista, joissa ei ollut magiaa, minä paljoactionisista fantasialeffoista! He halusivat mennä samaan suuntaan, kuin kaikki muutkin, minä halusin tehdä omat reittini ja kierrellä oman pääni mukaan. Mielipiteemme erosivat kaikessa! (: )
Mitä minulle nyt sitten kuuluu? Olenko ihan kunnossa?
OLEN!
Vihdoin minusta on alkanut tuntua, että olen Italiassa ja olen elossa! Nyt minua ei enää pakoteta mihinkään, kuten syömään. Olen saanut käydä nukkumaan ihmistenaikaan ja oikeastaan aiemminkin eikä minulle ole suututtu siitä. Ja jos minä jotain olen tämän viikon aikana ollut, olen ollut /onnellinen/. Edellisessä perheessä elettiin joka päivä kellon mukaan: Tähän aikaan syödään, tähän aikaan nukutaan, tähän aikaan syödään taas, tähän aikaan mennään jonnekin. Nyt elämä on ollut viikon aikana vapaampaa: Olen uskaltanut vihdoin mennä oman kelloni mukaan kaupungille ja vierailemaan muuallekin ilman pelkoa siitä, että minulle suututtaisiin. Koulukin alkoi heti sujua paremmin.
Joten minulle kuuluu hyvää! (:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)