Viikkovaihto varpaankärjissä

Luultavasti miun pitää vihdoin tästäkin puhua...

Eli, 17.-25.3 olin Calabriassa, yksinkertaisesti sanottuna Italian varpaankärjissä (tai saappaankärjessä, kuten kerran huomautettiin. Varpaat kuulostavat suloisemmalta). Ideana oli viikkovaihto toisessa perheessä.

Miulle sattui perhe, johon kuului isä ja äiti, jotain seitsemänkympin luokkaa, sekä yksi, noin 30 kesää nähnyt poika (Joka, italialaiseen tyyliin, asui vielä vanhempiensa kanssa), mukaanlaskettuna Bolivialainen vaihtari, joka viikkoa myöhemmin meni sitten itse viikoksi Roomaan. Talo tällä perheellä oli noin kolme kertaa isompi kuin tämä, missä nyt asustan. Se oli kolmekerroksinen, takkalämmityksellä toimiva, itserakennettu ja ison pihamaan asuintäydellisyys, johon kuului panoraamanäkymä joka suuntaan: Toisella puolella oli meri ja Sisilia, sekä Etna-tulivuori, joka tuprutteli savua siellä itsekseen. Toisessa suunnassa näkyi myös pari muuta tulivuorta, jotka eivät olleet lainkaan yhtä kiinnostavia kuin Etna. Ja sitten toisella puolella panoraamaa oli vuoria, jotka olisivat olleet vielä kymmenen vuotta sitten kaunis näky, mutta siihen oli päätetty rakentaa talo eteen.

Ja täällä varvasmaassa tutustuin sitten moneen asiaan, joihin minulla ei ole ollut mahdollisuutta täällä: Hostperheeseen, jota kiinnostaa hostaaminen, ja joilla on aikaa vaihtarilleen, maailman parhaaseen pizzaan/jäätelöön - eräs jäätelö oli muuten nimeltään Facebook, se oli sinistä ja värjäsi kielenkin siniseksi -, ja aivan erityisesti italian kielen puhumiseen.

Minun hostini täällä pohjoisessa ovat puhuneet minulle englantia, mutta heti ensimmäiseksi etelässä ilmoitettiin, että täällä sitten puhutaan italiaa. Tämä riemastutti ja pelotti minua, sillä kun en ole päässyt muualla kuin kaupalla kieltä kokeilemaan, niin en uskonut osaavani vastata. Lopulta viikon lopussa osasin käydä jo pitkiä keskusteluja, pelkästään italiaksi! Eli, opin puhumaan italiaa viikossa, mutta en ole oppinut ruotsia neljässä vuodessa. Joskus mietityttää, että miten tämä kielten oppiminen oikein toimii..

Mitä me iloiset vaihtarit sitten siellä etelässä sähelsimme, muuta, kuin söimme jäätelöä (Minä tein lupauksen, etten syö kuukauteen enään yhtään jäätelöä/muitakaan jälkiruokia! Ne tulevat korvista jo!)? No, yhtenä päivänä meille oli järjestetty retki maatilalle, jossa leivoimme kivikovaa leipää, maistelimme maatilalla tehtyjä välipaloja (leipää pääasiassa), söimme pizzaa (ikinä en ole niin hyvää pizzaa syönyt), opimme paljon eri viljoista ja miten niistä tehdään leipää ja tutustuimme eri eläimiin. Täällä oli ehkä hauskinta se, että maatilan pitäjät ihastuivat siitä, että minä tiesin jotain eläimistä ja osasin käsitellä niitä (...?), meinasivat ottaa minut töihin sinne, mutta valitettavasti jouduin kuitenkin palaamaan pohjoiseen opiskelemaan. Ehkä ne vielä lukion jälkeen haluaisi minut sinne? Tuskinpa : D

Toisena päivänä meillä oli turistikierros roomalaisilla(?) raunioilla, sekä katujunakierros hurmaavassa pikkukylässä. Sen päivän aikana opimme suurinpiirtein tanssimaan Tarantellaa (pyhä etelä-italialainen tanssi) ja... No, pidimme hauskaa historiaa opiskellessamme.

Keskiviikosta en muista paljoakaan, mutta muistaakseni se oli se päivä, kun menimme pienellä porukalla syömään kiinalaiseen, jossa kiinalainen ja hong kongilainen vaihtari opetti meitä muita syömään kuten kiinassa syödään: He tilasivat noin puoli menua meille maisteltavaksi ja pistivät meidät syömään syömätikuilla. Kiinassa kuulemma tilataan ruokalajit keskelle pöytää, josta jokainen sitten napsii oman mielensä mukaan. Ja tämän ruokailun aikana eräällä nimeltä mainitsemattomalla suomalaisella ja eräällä yhtälailla nimeltämainitsemattomassa venäläisellä oli salainen kilpailu, kumpi syö riisinsä ensimmäisenä. Kuten arvattavissa on, suomalainen voitti kilpailun.

Mutta sitten seurasi torstaipäivä, mikä tuli meille kaikille yllätyksenä. Meidän käskettiin pistää keltaiset AFS-paitamme päälle ja hengailimme aluksi aamun sen näköisinä kaupungilla. Käväisimme jälleen pienellä porukalla syömässä, tällä kertaa leipiä, joiden väliin sai tunkea mitä halusi (eli samaan tyyliin kuin Subissa, mutta ei kuitenkaan : D) ja Sisko hölmönä päätti kokeilla jotain muuta, kuin hänelle tuttua tomaattia ja mozzarellaa; Paistettuja munia, pekonia ja sikatulista kastiketta. Hän sai syötyä puolet ja sitten tuli jo paha olo!

Mikä tästä päivästä sitten teki erikoisen? No, yllätys yllätys, meidät kuskattiin iltapäivästä paikalliseen televisiostudioon ja meitä kuvattiin telkkarin keskusteluohjelmaan.

Hirveät kolme tuntia!

En usko sen keskusteluohjelman olevan millään lailla suuresti seurattu, sillä isäntämme ei ollut mitenkään hyvä hommassaan. Meillä oli muina vieraina Calabrialainen kirjailija, ja sitten kymmenisen AFS:n vapaaehtoista tai muuta vapaaehtoistyövaihtarijutun asiantuntijaa. Me vaihtarit puolestaan istuimme epämukavilla tuoleilla ja esitimme ymmärtävämme kaiken. Thaimaalainen tyttö reagoi tilanteeseen sopivasti ja meinasi nukahtaa. Minä sain kuukaudeksi selkäni kipeäksi, ja hymyilläkään ei enää ikinä tarvitse, sillä kameramies tykkäsi kuvata minua, ja minun piti pitää hymy kasvoilla kokoajan.

No, lopulta meitä sitten alettiin myös haastatella. Jokaiselta kysyttiin 1/2/3 kysymystä, ja sitten rukoiltiin, että osattiin vastata. Minut isäntämme pongasi joukosta erityisesti (koska olin virnuillut kuin idiootti) ja sitten kävimme lyhyen keskustelun, jonka suomennan nyt teille:
Isäntä: "Minä haluan kysyä tältä vaalealta neidiltä jotain. Voisiko joku antaa hänelle mikrofonin? Hei, mistä sinä olet kotoisin?"
Sisko: "Olen Suomesta."
Isäntä: "Suoooomesta. Oletko hyvä italiankielessä?"
Sisko: "En erityisemmin, en... Anteeksi."
Isäntä: "Mikä ruoka sinulle on jäänyt mieleen Calabrialaisessa ruuassa? Äläkä vastaa jäätelö."
Sisko: "... Pizza... Miun mielestä täällä on ollu parasta pizzaa..."
Isäntä: "Pizzaa!" Ja sitten hän menetti kiinnostuksensa minuun ja meni haastattelemaan amerikkalaista, joka sitten vastasi samaan kysymykseen: "jäätelö".

Ps: Myöhemmin isäntä sitten nimesi minut norjalaiseksi.

Ja myös muut vaihtarit vastailivat yhtä tyhmiä vastauksia! Ja jotkut eivät osanneet pitää mikrofonia oikein, toiset unohtivat kokonaan italiankielen... Mokasimme kaikki.

Paras oli kanadalainen tyttö, joka meinattiin unohtaa haastateltavista kokonaan. Isäntä aloitteli jo aivan jotain muuta, ja tämä tyttö ehti jo huokaista helpotuksesta. Mutta sitten me muut päätimme olla pottumaisia ja siitä alkoi pelottava yskiminen, osoittelu ja kikattelu, jonka aikana kanadalainen yritti valua alemmas tuolillaan. Mutta isäntä ymmärsi vinkkailumme.
Isäntä: "Ai, kuka jäi haastattelematta? Ah, sinä siellä piilossa? Tules esille, kysytään nyt sinultakin."
Kanadalainen: ";_____;"

...

No, lopulta sekin hauska viikko sitten loppui ja palasin takaisin tänne. Lämpötilat onneksi seurasi perässä ja tänäänkin varjossa näyttäisi olevan +20. Eilen lähenneltiin kolmeakymppiä, +26 oli siinä iltapäivästä. Ja minulle siunautui vapaapäivä, kun muu luokka hipsi La Speziaan ja minun ei tarvinnut lähteä mukaan. Ja koska kaupungilla ei tänään ole mitään, menee tämä päivä luultavimmin parvekkeella lukiessa, jos en tähän jumiudu. Kerrotaan nyt vielä, että etelän perheeni kutsui minut jo kesäksi takaisin, eivätkä muutenkaan meinanneet päästää pois laisinkaan. Heistä oli varmaan kivaa, kun perheessä oli joku, joka joi hostisän kanssa viiniä ja söi leipää ja vihanneksia (Bolivialainen kaverini ei selvästikään harrastanut mitään näistä.)

Migreenikohtaus n. 200 ja italiaduppia

Taas särkee päätä. Miksi aina särkee päätä?

Tää päivä on taas lähtenny liikkeelle ihan samalla tavalla ku nää kaikki muutkin päivät. Normaalinoloinen tiistaipäivä, puolen tunnin päästä viimesille italiantunneille (tunnit loppuu kuun lopussa), ja sitten... Sitten vois taas nukkua migreenin pois. Pitäisikö jaksaa opiskella tänään, kun pää väittää vastaan?

Eilen tuli fiilis, että nyt haluan lukea Nälkäpelin lävitse, ja se tulikin sitten syötyä tuossa koulupäivän aikana. 5½ tuntia meni (1½tuntia liikaa omaan tuntivauhtiini nähden) Se oli helppoa, kun matikantunneilla mie en tee mitään - lue; mie en ymmärrä mitään -, sit seuras 2h hyppytuntia, kun italian yksityistunti olikin peruttu ja sit 2h äikkää... Joilla ei kanssa tehty mitään opiskeluun liittyvää. Huomenna italiaa, hypäri, englantia, espanjaa, "uskontoa" ja mantsaa... Otan kakkoskirjan mukaan.

Mutta siis Näljäpelistä piti jatkamani päivän toiseen aiheeseen, eli italiaduppiin. Kyseisestä sarjasta tulee leffa tämän kuun aikana ja minä olen raivoissani kun ajattelenkin sitä. Tällä hetkellä taustalla pyörii Pirates of the Caribbean (4) ja olen menettänyt Facebookinlaajuisesti hermoni Jackin äänelle. Saisi duppaaja edes yrittää! Ihan kuin duppaajat sulkisivat silmänsä puhuessaan ja yrittäisivät näytellä itse kohtauksen. Äänestä kuulee hyvin mitä puhuja tuntee puhuessaan, ja jos he eivät pääse hahmoon sisälle, sitä seuraa vaan... Raivokohtauksia katsojalle, joka ei pidä duppauksesta. Ja Angelinan ääninäyttelijä kuulostaa siltä samalta, joka näyttelee nämä kaikki muutkin naisroolit joka leffassa. HEI, Angelinan espanjankielinen lause jätettiin normaaliksi! Miten piristävää.

Naisääninäyttelijöiden äänistä puuttuu pahemman kerran sellainen asia kuin /luonne/. Minä olen nähnyt tasan yhden leffan täällä, missä on ollut naisääninäyttelijä, jonka äänessä kuuluu jonkinlainen luonne. Sekin oli saksalainen animaatioleffa, missä ei ollut alusta loppuun mitään järkeä (Lempikohtaukseni oli, kun päähenkilöprinsessa ja sen prinssi lähti metsästämään räikeästi pinkkiin pukeutunutta taitoluistelijaa, joka hukkui lopulta jäihin ja sitten prinsessa+prinssi lähti paikalta pois soitellen trumpettia+enmuistamikäsetoinenoli.) Anteeksi, en muista leffan nimeä...

Sitten hassu asia näissä leffoissa on, että joudut aluksi pistämään äänet hirveän kovalle kuullaksesi puheet, mutta sitten taistelukohtauksissa leffan äänet on 5x kovemmalla ja joudut taas pistämään volyymiä hiljemmalle. Tyhmää, kun tälläkin hetkellä joudun pomppimaan 20 -> 10 -> 20 -> 10. Mitenkäs sitten illasta, kun katotaan leffaa ja joku - minä - yrittää nukkua, ja normaaliäänet on kolmessakympissä? Pahassa räiskintäkohtauksessa siis lähennytään neljääkymppiä volyymeissä ja naapuritkin tietää mitä leffaa ylhäällä katotaan!

Argh. Minen pidä. Pitää pysytellä piirretyissä/animaatioissa. Okei, nyt itatunnille, hophop.

Arrivederci!

Idiot on school radio

So, this one day, I was interviewed to the Radio of my school. And now it is on internet! Feel free to listen to me being hyperactive!

http://www.istitutoarzela.it/VIDEO/YouTube/RadioJeans/index.html

- Sisko, dalla Finlandia con Intercultura

Someone sounds like speaking after 5 cups of goffee, and I don't even drink coffee~! That was a hyperactive day...
... Does my voice go chipmunk? O.o
"Talk about your favourite band"
And I didn't even answer to that question! ;D

Kas, miun Ville Valo - haukkumisetki pääs perille... Minen ihan tienny et mitä miun pitäs puhua hänestä tai H.I.Mistä, joten siitä tuli jotain toooodella epämäärästä O.o Valolla on hyvähyvä ääni, mut ei miulla oikeesti oo hänestä vahvaa käsitystä.

Leikkaus kusee jokseenkin - vähän ehkä liikaakin : D "Mikä on lempipaikkasi?" "*vastaus puuttuu* - yeah, beautiful!"

Joo, hyvin feilattu haastattelu ;D