Tilannepäivitys

Nyt taitaa olla oikea hetki kertoa, mitä tässä viime viikkoina on tapahtunut, kun olo ei ole enää tuohtunut!

Joskus tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa ei vaan pärjää. Ajatusmaailmat menee ristiin niin elämisessä, pukeutumisessa, puhumisessa, puhumattomuudessa ja siinä, minkälainen toisen ihmisen pitäisi olla. Hiljalleen toisen "epäluonnollisuudet" alkaa ärsyttää enemmän ja enemmän ja kun tunteita ei saa purettua pois, ne kasaantuvat. Lopulta ihminen, joka alkaa ärsyttää, ärsyttää jokaisessa asiassa, mitä hän tekee. Rupeat ottamaan huomioon jokaisen asian tästä henkilöstä ja ne kaikki ärsyttävät sinua: Tapa, miten hän syö, miten hän niistää nenänsä ja kaikki loputkin. Lopulta et näe tässä henkilössä enää mitään hyvää.

Näin valitettavasti kävi minulla ja hostperheelläni. Ex-hostperheelläni. He alkoivat ärsyyntyä kaikesta: Siitä, että en puhunut paljoa (Ei minun tarvitse kokoaikaa olla puhumassa), asioista, joista puhuin kun puhuin, siitä, että halusin mennä ajoissa nukkumaan, etten joinain iltoina halunnut syödä yhtä paljon kuin edellisinä (... Miksi joka ilta pitää syödä niin paljon, että tulee paha olo?), että en osannut italiaa, että vihdoin olin oppinut italiaa, että olin iloinen, että olin surullinen, että olin paniikissa... Kaikesta, mitä olin, he suuttuivat.

Viimeinen pisara meille kaikille oli se, että mielipiteemme pukeutumisesta ei sopinut yksiin. Minua ei haittaa, vaikka pitäisinkin vaatteita, joissa on reikä, mutta taas heille tämä on täydellinen esimerkki siitä, etten kunnioittanut heitä. Niinpä viime viikolla koko päivän tappelemisen jälkeen ilmoitin ensin AFS:lle, etten halua enää asua tässä perheessä ja sitten sain ex-hostperheeni ymmärtämään saman pitkän keskustelun jälkeen. Heti seuraavana päivänä kävimme pitkän keskustelun myös AFS:n kanssa, ja kun oli selvää, että kukaan ei enää halunnut minun asuvan siinä talossa, sain lähteä pois.

Mitä siis nyt? Odottelen sijaisperheessä kunnes minulle löydetään uusi perhe. Kuulemma mielellään jokin, jossa olisi hostsisaruksia (mitkä tästä edellisestä perheestä puuttuivat) ja jotka mahdollisesti olisivat hostanneet ennenkin, ettei uuden ihmisen talossaolo tulisi järkytyksenä, kuten edellisille. Ja jotka toivottavasti myös ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä kaikesta (ex-hostäitini piti shoppailusta. Shoppailu saa minut voimaan pahoin. He pitivät vähäactionisista draamaleffoista, joissa ei ollut magiaa, minä paljoactionisista fantasialeffoista! He halusivat mennä samaan suuntaan, kuin kaikki muutkin, minä halusin tehdä omat reittini ja kierrellä oman pääni mukaan. Mielipiteemme erosivat kaikessa! (: )

Mitä minulle nyt sitten kuuluu? Olenko ihan kunnossa?

OLEN!

Vihdoin minusta on alkanut tuntua, että olen Italiassa ja olen elossa! Nyt minua ei enää pakoteta mihinkään, kuten syömään. Olen saanut käydä nukkumaan ihmistenaikaan ja oikeastaan aiemminkin eikä minulle ole suututtu siitä. Ja jos minä jotain olen tämän viikon aikana ollut, olen ollut /onnellinen/. Edellisessä perheessä elettiin joka päivä kellon mukaan: Tähän aikaan syödään, tähän aikaan nukutaan, tähän aikaan syödään taas, tähän aikaan mennään jonnekin. Nyt elämä on ollut viikon aikana vapaampaa: Olen uskaltanut vihdoin mennä oman kelloni mukaan kaupungille ja vierailemaan muuallekin ilman pelkoa siitä, että minulle suututtaisiin. Koulukin alkoi heti sujua paremmin.

Joten minulle kuuluu hyvää! (: