3 -1

Biisi: Tunnen elus end - Ott Lepland

Ihan heti aluksi otan esille tämän tärkeimmän asian: Lämmintä +35, viime yönä nukkuminen peiton kanssa kävi jo mahdottomaksi ja koko Italia on rannalla tällä hetkellä (miinus minä ja hostsisareni, sillä hän opiskelee eikä minua huvita mennä yksin sinne meduusojen keskelle)

Jäljellä on suunnilleen tasan kolme viikkoa miinus yksi päivä

Biisi: A thousand miles - Vanessa Carlton

Koulun päättymisestä on jo viikko, mutta ei kai siitä ole liian myöhäistä kirjoittaa. Samaan aikaan kun Suomessa oppilaat istuvat kevätjuhlan lävitse ja kuuntelevat kun rehtori toistaa vuodesta vuoteen samat asiat + saadaan todistukset ja päästään vapaalle, ysiluokkalaisille ilmoitetaan oppivelvollisuuden päättymisestä, abit julistetaan ylioppineiksi ja muuta hyvin virallista, mutta Italiassa... En osaakaan kertoa yleisesti, kerronkin vain meidän kouluistamme:

Suunnilleen lukuvuoden puolessa välissä viereisen koulun oppilas kuoli kolarissa. Tämän johdosta viimeisenä päivänä meidät käskettiin laittaa valkoinen paita päälle ja kirjoittaa tämän henkilön nimi paitaan kunnianosoituksena (jos ei tätä tehnyt, ei ollut mitään asiaan kouluun viimeisenä päivänä!) Viimeinen päivä ei muuten sujunut lainkaan kuten Suomessa, sillä menimmekin kentälle katsomaan jalkapalloa ja kunnioittamaan kuollutta poikaa erinäisin teoin. Ja pakko myöntää, vaikka kivisydäminen olenkin enkä tätä henkilöä ollut ikinä nähnyt, minun lähistölläni kukaan ei itkenyt yhtä kovasti kuin minä..

Eikä saatu edes todistuksia. Miun pitää kuulemma käydä koululla keskiviikkona/torstaina kyselemässä sen perään, että saan jotain näytettävää Suomeen.

Muuten täällä ei oikeastaan tapahdukaan mitään. Olen yrittänyt kysyä italialaisilta, että miten täällä vietetään kesää, mutta saan vastaukseksi vain: "Mennään merelle", mitä jos minä olen korviani myöten täynnä jo merelle menemistä, mitä muuta tässä maassa voi tehdä? "Mene merelle?" ARGH!
Sisko: "Mitä teet yleensä kesäisin?"
Italialainen: "Menen merelle."
Sisko: "Mistä pidät kesässä?"
Italialainen: "Merestä!"
Sisko: "Mitä aiot tehdä ensi viikolla?"
Italialainen: "Menen uimaan~!"
Sisko: "Mitä teit viime viikolla?"
Italialainen: "Olin merellä!"

Lopputulos: Italialaiset ajattelevat kahta asiaa: Syömistä ja merta!

Sisko: "Hei, voitko tavata tänään?"
Italialainen: "En tiedä, minun pitää syödä." Ja ei, tämä ei ole vain vitsi, mie oon oikeasti saanut juuri tämän vastauksen kun olen kysynyt jotakuta ulos. Kuka vielä ihmettelee miksen mene ikinä kenenkään kanssa kaupungille!?

Hyvä on, yksi poikkeustapaus on jalkapallo ja ensimmäistä kertaa elämässäni kiitän tämän lajin olemassaolosta, sillä sen ansiosta tänä kesänalkuna on tapahtunutkin jotain jännittävämpää kuin meeduusat! Eräs kaverini kutsui minut nimittäin pelaamaan tätä raivostuttavaa kansallislajia ja vaikka meidän joukkue hävisikin, he kutsuivat minut tälle viikolle uudestaankin ja todellakin aion mennä! Mitä nyt joku vuosi nakki ja makkara italialaiset sanoivatkin minulle, etten saisi enää ikinä tätä lajia harrastaa, mutta no, oli se ihan hauskaa illanviettoa.

JA HAH, RUOTSI HÄVIS ENGLANNILLE! (mitä, olen seurannut jalkapallon emmää... Ei, en ole saanut auringonpistosta vieläkään.)

Biisi: Pear Jam - Big Fish (elokuvan loppubiisi)

Tämän päivän suunnitelmissa on mennä sanomaan hyvästit amerikkalaiselle kaverilleni joka lähtee kotimaahansa keksiviikkona. Sitä ennen kuitenkin odotetaan, että ensin syödään perheen kanssa *lyö päänsä pöytään* ja sitten päästään hankkimaan junalippuja... Ruokailua odotellessa, tässä teille kuva yökkösestä joka tykkäsi minun kädestäni (: Arrivederci~!