UUSIVUOSI

Slovenia ja Unkari! Nyt minä kirjoitan teistä.

Joten 30.12.2011 otimme ison yhdeksän hengen tosiruman minibussin ja lähdimme ajamaan kohti Unkaria. Ensiksi kyllä pysähdyttiin Sloveniassa, koska kymmenen tuntia oli kuulemma liian pitkä aika ajaa, mutta tämä nyt oli vain huono selitys sille, että halusimme nähdä Lubjlajaban! En todellakaan osaa kirjoittaa sitä oikein, mutta siis Slovenian pääkaupungin. Meillä oli keksustassa kiva neljän tähden hotelli ja siitä sitten lähdettiin kävelemään.

Huom: Viisi päivää ulkomailla, matka sisältää kävelyä ja syömistä. Toivon, että nautitte lomasta kanssamme!

Tämä tarttee musiikkia kyllä nyt...
Biisi: The hangin' tree - Fanmade

Lubijabana on ihan nätti kaupunki, ainakin näin talvella. Siellä on keskustassa joka paikka valaistu kummallisilla ukoilla, jotka liitää kohti tuntematonta pähkinänkuoressa... Siltä ne ainakin näytti! Sitten siellä oli joka kulman takana pieniä kojuja, joista sai ostaa joko lämmintä suklaata tai lämmintä viiniä. Kumpaakaan ei ostettu. Ja lopulta siellä alkoi vielä sataa lunta!
Se oli hirveä hetki, kun lunta alkoi sataa. Siis ei minulle, vaan koko muulle turistiporukalle. Mitä nyt tehdään? Lunta! Lunta! Lunta! Me kastumme!

...

Se oli vain lunta...
Kohta luulin päätyneeni Englantiin, sillä jokainen kipitti lähimpään kauppaan josta sai ostettua sateenvarjon. Tämän jälkeen siitä lähtikin tahtojen taistelu, Sisko vs. italialaiset, kun Sisko ei halua sateenvarjon alle ja italialaiset olivat ihan varmoja, että nyt Sisko kastuu ja sairastuu, mutta Sisko oli suomalaisena sitä mieltä, että lumisateella ei sateenvarjoa tarvita. Arvaappas kummat voitti tämän viisi päivää kestäneen taistelun? Sisko! Ja arvaappas kuka tuli kipeäksi? Italialaiset!

Yritän jossain välissä laittaa jotain kuvia tänne, mutta en nyt kun en keksi, että missä ne kuvat ovat... Ja niitä on muuten 2000! Heilahtaneita ei ole poistettu.

Takaisin Sloveniaan! Hmm.. Ei minulla oikein ole sieltä muuta kerrottavaa... Ruoka oli hyvää, hotellissa näkyi jääkiekkoa. Mennäänpäs Unkariin.

Unkarissa meillä oli minun yllätyksekseni laivahotelli. Se oli mielenkiintoinen, ikinä en ole sellaisessa ollut! Tai siis kun se ei lähtenyt joelle, vaan se pysyi paikallaan. Mielenkiintoinen, hytit oli kyllä vähän pieniä kuten laivoissa nyt yleensä. Ei se haitannut, sinne mahtui ihan hyvin nukkumaan tai hostserkun kohdalla soittelemaan poikaystävälle.
Budapestissä siis olimme, unohdin mainita. Eli siis pääkaupunki. Se oli kanssa nätti kaupunki, isoja koristeellisia rakennuksia ja jälleen jouluvaloja. Ja kivoja kirkkoja! Nekin oli kaikki pakko käydä katsomassa.
Matkan kohokohta taisi olla turistikohde Haukka ja Kotka, tai siis kaksi elävää petolintua, joiden kanssa sai ottaa poseerauskuvan viidellä eurolla (en muista mitä se oli Unkarin rahoissa). Minulle annettiin käteen sellainen iso naarashaukka, joka oli muuten painava. Se oli kaunis! Jos vain joskus pääsisi sellaista kouluttamaan... Menettäisin varmaan näköni.

Sitten pitkien kävelymatkojen jälkeen tuli uusivuosi. Ensiksi meille tarjottiin hotellilla ateria, ja sitten odottelimme vuoden vaihtumista katsellessamme kahta paria tanssijapareja, jotka olivat joutuneet sinne laivalle esiintymään. Toinen pari oli vatsatanssijapari (joista toinen oli huomattavan pihalla siitä, mitä tapahtui), toinen klassinen (joiden lopettaessa kukaan ei ikinä tajunnut niiden lopettaneen). Sitten meille tuotiin shampanjapullot ja yleisesti ilmoitettiin, että minuutti jäljellä.

Ainakin Amerikassa ja Italiassahan tässä tilanteessa alkaa hirveä huuto, eikö vain?
Unkarissa ne nousi ylös seisomaan, otti rakastaan kädestä kiinni tai seisoi itsekseen ja alkoi laulaa.
Tässä tilanteessa minulla ja italialaisilla lohkesi suu auki. Voiko uutta vuotta odottaa näinkin? Kyllä näköjään voi, ja minusta se oli kaunista. Sitten vuosi vaihtui, pariskunnat vaihtoivat suudelmat ja kaikki juoksivat ulos katsomaan ilotulitusta... Kai sitä sellaiseksi voi kutsua. 00:20 1.1.2012 koko päivän kävelemisestä väsynyt Sisko kipitti nukkumaan. Hyvää uutta vuotta!

Sitten seuraavana päivänä opin, että Unkarissa pidetään hirveästi paprikasta. Niillä on jonkinlainen paprikakastike, joka on muuten pirun hyvää~! Sitten joskus, kun joudun opettelemaan kokkaamaan, haluan oppia tekemään sitä. Usein ei tule syötyä jotain niin hyvää, kuin mitä se kastike oli. Tässähän tulee ihan nälkä ajatellessakin!

Ja sitten köröttelimme kotiin~! Tällä kertaa 10h putkeen. Se tuli nukuttua todella huonosti :/

Nukun täällä muuten ihan hirveästi. Kokoajan! Johtuuko se siitä, että joudun ensin kääntämään kaiken päässäni englanniksi, sitten suomeksi? Luultavasti. Kuten esimerkiksi eilen, kun kävimme katsomassa Sherlock Holmesin, tietenkinhän se oli italiaksi, mutta minulla oli sentään etulyöntiasema ja olin nähnyt sen englanniksi suomitekstityksillä. Mutta silti, kaksi tuntia muutenkin hieman puuduttavan elokuvan jälkeen, kun sitä oli vielä yrittänyt ymmärtää italiaksi, niin minua alkoi särkeä päätä. Mitään ei oltu syöty sinä päivänä - okei, pizzapala -, ja käytiin jossain kahvilassa sitten 22:30 syömässä jotain pientä. Valitettavasti minä en saanut kuin mukillisen teetä alas kahdella keksillä, ja sitten kotiinpalatessa meinasinkin pyörtyä. Minusta tuntuu, että hostvanhempani eivät ihan ymmärtäneet, että mikä minua oikein vaivasi, kun kävelin kadulla kuin humalainen ja aloin voida pahoin nähdessäni pannukakkuja.

Sitten on enää Suomenmatka jäljellä! Sekin uuteen päivitykseen~>